Jos lähdetään liikkeelle siitä, että julkiset palvelut ja ekologinen kestävyys on kaiken a-ö, Jyväskylänkin kokoisessa paikassa. Planetaarinen ekologinen kriisi yhdessä kapitalismin kanssa tuottaa jos jonkinlaisia lisäilmiöitä/ongelmia yhteiskuntaamme ja jotka heijastuvat pakosti myös rakkaaseen kyläämme.
Ajattelisin, että yhteiskuntarauhamme on säilytettävä keinoja kaihtamatta. Hyvät julkiset palvelut on se lähtökohta, joka takaa yhteiskuntarauhan ja jotka on joka tapauksessa järjestettävä Jyväskylän kuntalaisille. Tässä ekologisessa kriisissä paikallisesti, mitä kuntalaisen tulisi tehdä, numero yksi on, asettua kaikkia julkisen palveluiden leikkauslinjoja vastaan ja huolehtia, että kriittiset palvelut ei ainostaan säily kuntalaisella, vaan niitä myös parannettaan.
Palvelut rahoitetaan, joko ottamalla lisää velkaa investoiden tulevaisuuteen ja/tai veroja säätämällä.
Ensin kun olemme keskittyneet pohjan kunnossa pitoon ja kuntalaiselle on perustarpeet taattu; terveys, asuminen, lämpö, ruokaa, vaatteita ja turvallisuudestakin huolehdittu. Haluan kiinnittää huomionne kaupungissa tapahtuvaan arkielämän yhteiseen tekemiseen.
Mitä kaupunki voisi tehdä, että kuntalaisten arjen pyörittämisen lisäksi olisi mielekästä tekemistä kaupungissa näin ilmastokriisin keskellä? Mielestäni, ihan ehdottomasti, kulttuuri- ja liikuntapalvelut ovat tässä kysymyksessä avainasemassa.
Eli aihe numero 2. Yhteisöä, kaupunkia ja kuntaa ei ole olemassa ilman yhteisen tekemisen, liikunnan, urheilun, kulttuurin ja taiteen tekemisen mahdollisuutta. Jyväskylän kaupungilla on joten kuten kulttuurikokonaisuus halussa, mutta tässä suhteessa haluaisin nyt keskittyä vaihtoehtoisen kulttuurin lisäämiseen.
Pienet harrastelijateatterit, omaehtoiset kuvataitelijat, vasta-alkajat lyriikan tuottajat ja musiikot. Kaikille heille on yhteistä se, että tarvitaan tilaa ja työvälineitä taiteen toteutukseen. Taide olisi myös hyvä saada näytille ja näkyvyyttä itse artistille, jolloin taidepopula tulisi jollainlailla osaksi Jyväskylän yhteisöä.
Ehdotan näin ensisijaisesti konkreettisesti kulttuuripalveluiden osalta, että Jyväskylän kaupunki suuntaisi katseet ruohonjuuritasolle. Tsekkaisi mitä popula duunaa esim. punkin ja räpin suhteen ja tutkisi, mitä resurssointia nämä ilmiöt tarvitsee. Olen kuitenkin varma siitä, että punkin ja räpin ihmiset tuottaisivat moninkertaisesti takaisin kulttuurille sillä murto-osalla, mitä kaupunki laittaa kulttuuri- ja liikuntapalveluihin vuodessa.
Panostakaamme Jyväskylän kaupungissa siis perustarpeisiin ja kulttuuriin sillä välin, kunnes tutkijat ja tieteilijät löytävät kokonaisvaltaisemman ratkaisun ekokriisiin – https://eko.bios.fi/
– Mihail “Miska” Seppälä
Vasemmiston kuntavaaliehdokas Jyväskylässä
